26.9.16

Olenko mä nyt muka valmis?


"Loppuraskaudessa saa sitten ravata koko ajan neuvolassa!" Niin mä kuvittelin. Totuus taitaa kuitenkin olla toinen näin toissynnyttäjän kohdalla. Seuraava neuvola on nimittäin raskausviikolla 38+ jotain, toki tässä välissä saa poiketa kerran lääkärin juttusilla. Mutta hei, mitä jos vauva syntyykin jo ennen tuota 39. raskausviikkoa? Tässäkö on mun eväät tulevaan koitokseen?

Esikoista odottaessa mulla oli kaupungin vaihdoksen jälkeen yksinkertaisesti paras terveydenhoitaja - tyyppi, jonka kanssa kemiat kohtasivat. Tyyppi, joka huolehti olematta saarnaava, kertoi asioita laajasti ja jonka kanssa juttu luisti joka kerta niin hyvin, että seuraavaa käyntiä oikein odotti. Eikä tässä nykyisessäkään mitään vikaa ole. Ei, vaikka tämänpäiväisen käynnin jälkeen meinasikin iskeä pieni paniikki - jumalauta, en mä ole valmis! Enhän mä edes tiedä mitään! 

Toisaalta oma vika, kun en ole osannut kysellä ja käynnit on olleet luokkaa "pissa puhdas ja hyvä syke - nähdään kuukauden päästä". Tällä hetkellä päässäni pyörii liuta kysymyksiä: Missä kohdassa pitikään lähteä sairaalaan? Mitä jos lapsivesi menee? Mitäs niitä kivunlievityksiä olikaan? Mites se imetys? Tietäähän ne siellä sairaaalassa esikoisen happivajeesta ja osaa tehdä kaiken ettei tilanne toistuisi? Miksi ne PHKS:ssa leikkaa useammin epparin kuin muualla, voisko sen välttää? Plus ne kaksikymmentä muuta kysymystä. Jotenkin aiemmissa luottavaisissa mielissäni oletin, että asioista vielä ehditään puhua tai edes mainita ennen lasketun ajan lähestymistä. Mutta hei, yksikään lapsi ei kaiketi ole vielä jäänyt äitinsä vatsan sisälle,joten siltä osin olen luottavaisin mielin... 

Nyt mulla on seuraavat vaihtoehdot - varata aika yksityisestä neuvolasta ja päästä juttelemaan kätilön kanssa, tarttua painettuun tekstiin tai luottaa siihen, ettei numero kakkonen synny mitenkään hyvissä ajoin ja pääsen vielä monesti neuvolaan esittämään mieltä askarruttavia kysymyksia ennen kuin tosi on kyseessä. 

Miten muiden neuvolakokemukset (erityisesti tokalla kierroksella)? Onko tieto ja keskustelu ollut riittävää vai onko teillä herännyt samanlaisia ajatuksia kuin mulla nyt? 

2 kommenttia:

  1. Minä pyysin neuvolasta lähetettä pelkopolille. En niinkään sen takia, että olisin yhä pelännyt tulevaa synnytystä, vaan sen takia, että tällä kertaa mun toiveet otettaisiin vakavasti ja etten joutuisi kokemaan samaa kuin esikoisen synnytyksessä, jossa meni niin moni asia pieleen. Neuvolan toimintaan olen ollut muuten tyytyväinen - kaikista asioista on voinut puhua ja ohjeistusta on saanut käynneillä riittävästi, mutta puhelimella neuvolaan yhteydenotto on muodostunut lähes mahdottomuudeksi, jopa soittoajalla. Lähes joka käynnillä oli myös vastassa uusi naama, mutta en kokenut sitä ongelmana.. Sainpahan monta eri näkemystä mieltä askarruttaviin kysymyksiin :D

    VastaaPoista
  2. Joo täälläkin soittoaika lyhennettiin tunnista puoleen niin sama ongelma. :D Hyvä kuulla, että oot ollut muuten tyytyväinen. Tuo naamojen vaihtuminen voi tosiaan olla rikkaus. Mullakin oli välissä kesälomasijainen, joka oli omaan terkkaan verrattuna taas tosi tarkka ja jolla tuntui olevan kaikki narut hallinnassa.

    VastaaPoista