27.9.16

Tasavertaisen vanhemmuuden irvikuva?


Tasavertainen vanhemmuus. Missä se on silloin, kun kolmea vuotta lähestyvä lapsi ei meinaa kirveelläkään kelpuuttaa isäänsä nukuttajaksi tai avuksi vessaan? Tai silloin kun vaan äiti kelpaa lukemaan Tuomas Veturia?

Kun toinen vanhempi on kotona lapsen kanssa ja toinen painaa töitä päälle sadan kilometrin päässä on täysin tasavertainen vanhemmuus vain haavekuva. Meidän kohdalla ensimmäinen sinetti oli se, että mies oli poissa arkipäivät pojan ollessa 3-10 kuukautta. Puoli vuotta lapsi näki isäänsä ainoastaan viikonloppuisin. Vaikka tuo kuvio on vain ikävä muisto, on nykytilanteessakin haasteensa - viitenä päivänä viikossa poika ehtii olla isänsä kanssa vain pari tuntia ennen yöunille käymistä ja tuostakin ajasta suuri osa menee iltatoimiin ja viikonloputkin vierähtävät ohi alta aikayksikön. 

Sinällään hommassa ei ole mitään kummallista. Tätä tämä meidän elämä on. Toinen on toistaiseksi elättäjä ja toinen on lapsen (ja kohta lasten) kanssa kotona.  Viime aikoina tasavertainen vanhemmuus on kuitenkin ollut muun muassa kotihoidontukiuudistusten osalta entistä enemmän esillä ja kieltämättä omaa perhemallia on tullut pohdittua kriittisestikin. Kuinka ihanaa olisikaan, jos meidän kasvatusvastuu ja vanhemmuus jakautuisi tasan fifty-fifty kun se tällä hetkellä tuntuu olevan enemmän 85-15 -luokkaa! Suurin ongelma tasavertaisen vanhemmuuden tiellä on juurikin miehen työkuvioiden aiheuttama ajan- ja toisaalta samalla jaksamisen puute. 

Muuttuva elämäntilanne on kuitenkin pakottanut katsomaan käytösmalleja uudelta kantilta. Tällä hetkellä meillä asuu 2v8kk pikkujätkä, joka ei kelpuuttaisi iskää edes nukuttamaan tai vessa-avuksi. Mitä voi toisaalta odottaa, kun meikäläinen on hoitanut kaunistelematta lähes kaiken ruuista hampaidenpesuun? Kohta täällä on kuitenkin toinen vaatija viemässä äitinsä aikaa ja lastenhoito tulee pakostikin jakautumaan uudella tavalla, mikä tulee olemaan kasvun paikka niin lapselle, isälle kuin äidillekin. Esikoisen syntymän jälkeen oli ajanjakso, jolloin väsymyksen keskellä tuli saatua riita aikaan, kun vauvanhoito ei mennytkään lähellekään tasan tai jos oli viikonloppuisin joutunut vaihtamaan enemmän kakkavaippoja kuin tuore isä. Tällä kertaa olen jo ennakkoonkin erittäin tietoinen, että vetovastuu myös toisen lapsen hoidosta on mulla ja vastaaviin tilanteisiin osaa toivottavasti suhtautua eri tavalla. 

Samaan aikaan mä nautin vanhanaikaisesta äiti-roolistani ollen tyyppi, joka tekee ruuat (mies joutui ekaa kertaa varmaan vuoteen viime viikonloppuna hellan eteen!), leipoo ja hoitaa lapsia kotona. Toki mä haluaisin kaataa enemmän vastuuta perhe-elämästä ja siihen kuuluvista metatöistä myös isän harteille, vaikka toisaalta olenkin aikamoinen kontrollifriikki joka haluaa pitää kaikki langat käsissä... 

Kieltämättä välillä tulee myös pohdittua mistä nämä mallit meidän toiminnallemme ovat peräisin - liittyykö ylläpitämämme perhekuvio siihen, että mies on eroperheen lapsi, jossa kasvatusvastuu on ollut pääsääntöisesti äidillä ja toistanko mä alitajuntaisesti omasta lapsuudenkodistani imettyjä malleja?

Miten muiden arjessa toteutuu tasavertainen vanhemmuus? 

2 kommenttia:

  1. Mun mielestä tämä on äärimmäisen tärkeä aihe, eikä millään muotoa itseasiassa ole edes sidottu vanhemman sukupuoleen vaan ennen kaikkea siihen, kumpi vanhempi on lapsen kanssa enemmän kotona ensi kuukausien ja vuosien aikana lasta hoitamassa. Kotona olevalla vanhemmalla on langat,rutiinit ja toimintamallit hanskassa ja näin kahden äidin perheessä ei toisella vanhemmalla ole mitään saumaa saada reilu yksivuotiasta iltaunille, kun pääosin kotona ollut vanhempi vain kelpaa.

    Meidän tilanteessa sekään ei auttanut,että vanhempainvapaa jaettiin niin että synnyttänyt äiti oli kotona ekat 7kk ja toinen äiti 8-11kk, koska samaan aikaan synnyttänyt äitikin oli opintovapaalla kotona, eikä lapsen näkövinkkelistä tullut ns. pakkoa sopeutua uuteen nukuttajaan jne, kun synnyttäneen äidin saattoi saada paikalle pelkällä kiukuttelulla ja lohduttomalla itkulla.

    Oma näkemys on, ettei tilanne muutu mihinkään, ennen kuin kotona pääosan ajastaan lapsen kanssa viettänyt vanhempi astu totaalisesti syrjään ja tulee pakotettu tarve uusille rutiinille.

    Meillä se koittaa vuoden vaihteessa, kun saamme toisen lapsen ja osat vaihtuvat. Onkin Äiti A vuoro palata vuorotöihin ja puolitoistavuotiaan lisäksi myös pikkuvauvan nukutus ja rutiinit on nyt Äiti B harteilla. Tämä on se hetki, johon odotan suurten taisteluiden lisäksi vielä suurempaa mahdollisuutta luoda syvempi suhde esikoisen ja myös Äiti B välille. Koittaa ajanjakso, jossa äiti A on poissa kotikuvioista työn touhussa puoli vuotta, ja se on pitkä aika. Ja jotta lapset ei liikaa tottuisi, jaamme vanhempainvapaat myös tulevan lapsen kohdalla niin, että äiti A on kotona 4-5kk loppuvuodesta 2017 ennen kuin molemmat lapset menee päivähoitoon alkuvuonna 2018.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei varmasti ole sukupuolisidonnainen. :) Kiva kuulla teidän tilanteesta, paljon tuttuja piirteitä. Hienoa kuulla, että olette jakaneet vanhempainvapaat.

      Poista