28.10.16

Se siitä sf-mitasta


Heh, tää sun sf-mitta elää ihan omaa elämäänsä, totesi lääkäri tänään. Jep ja näemmä siihen ei ole luottaminen ollenkaan. Kohdunpohjan korkeus on kulkenut koko raskauden matalalla ollen tällä hetkellä 27cm, korkeimmillaan 29cm. No, pienentynyt mitta ei kuitenkaan mun tapauksessa kerro lapsen kasvun pysähtymisestä, vaan siitä, että meidän pikkutyyppi on jo hyvissä asemissa pää lantiossa tulossa.

Olen kuitenkin pitkin raskautta kuullut sirosta vatsastani. Ollessani reilusti vikan kolmanneksen paremmalla puolella sain vastailla kyselyihin olenko jo puolivälissä. Tuntuu itsekin hullulta, että tuonne sisälle mahtuu oikeasti hyvänkokoinen kaveri - tyypin painoarvio nyt rv36+4 oli nimittäin päälle kolme kiloa. Klunks. Lapsonen on jo tässä vaiheessa kuulemma sen verran kookas, että mikäli tämä ei tajua syntyä ennen laskettua aikaa päästään (joudutaan?) la:n tienoilla varuiksi uuteen painoarvioon, jottei tämä vaan pääse kasvamaan liian isoksi. Kieltämättä outo ajatus, kun koko odotuksen ajan on kuvitellut kasvattavansa mahassaan pienen pientä hoikkeliinia... Toisaalta onhan se ihana tietää, että kokonsa puolesta jälkikasvu voisi ulkoistaa itsensä vaikka heti.

Muutenkin kaikki arvot olivat kunnossa hemoglobiinista ja verenpaineesta alkaen tämänpäiväisellä käynnillä. Painoa mulle on tullut alusta alkaen noin kahdeksan kiloa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin odotin. Katotaan miten näinä loppuviikkoina ehtii kirimään. Kaikin puolin fiilis on niin fyysisesti kuin henkisesti balanssissa kärsimättömyyttä lukuun ottamatta, vaikka pieni synnytyspaniikki ehtikin nousta jokunen aika sitten kuten blogissakin kirjoitin...

Kieltämättä nämä vikat viikot tuntuvat aika piinallisilta, vaikka fyysisen vointi onkin erinomainen. Eniten jännittää se miten ja milloin synnytys päättää käynnistyä, kun arkena mies ja lapsenvahti ovat kuitenkin päälle sadan kilometrin päässä. No, jos koitos kestäisi edes lähes yhtä kauan kuin esikoisen kohdalla niin eipä olisi mikään kiire lähteä ja synnäri on onneksi tällä kertaa sentään samassa kaupungissa!

2 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä niin outoa, kun ei yhtään voi päätellä mahan koosta minkäkokoinen kaveri siellä majailee. Mullakaan ei oo mitään jättimahaa ollut, mutta neiti painoi lähemmäs 4kg syntyessään (okei viikkoja 42+1). Nyt jännitän mihin mittoihin poika ehtii, jos ollaan taas reilusti yli la ajan synnyttämässä :D Mutta eiköhän sieltä tajuta tulla kun on se aika :)

    VastaaPoista
  2. Sf-mitta on perinteinen seurattava, mut neuvolan tädin osaava kliininen arvio on parempi. Itsellä sf-mitta huiteli yläkäyrillä, mut lasketun jälkeen syntynyt neito oli alle kolmekiloisena alakäyrillä. Toivottavasti tein pikkusella on maltti matkassa ja synnytys saa rauhassa käynnistyä itsellään :)

    VastaaPoista