15.10.16

Tulevan isoveljen mietteitä


Pitääkö tää jo avata? Tarvitseeko vauva mahaan tutin? pikkujätkä pohdiskeli tuttipaketti kädessään olkkarin lattialla. Tuleva isoveli on tällä hetkellä 2v 9kk vanha ja edessä siintävä elämänmuutos kirvoittaa aina välillä hassuja mietteitä. Koko homma on selvästi vielä iso ja vaikea asia käsittää toiselle, enkä ihmettele, sillä eihän sitä meinaa itsekään tajuta. Hankalahan koko totuutta on ymmärtää, ennen kuin toinen lapsi on oikeasti läsnä.

Äiti, osta toi sateenvarjohaalari minulle ja toi keltatupsupipo. Vauvalle toi toinen! poika sanoo ja osoittaa kännykän ruudulta keltaista Metsolan Pupu Tupuna -pipoa. (Tässä kohtaa mies katsoi huolestuneena, että ethän vaan osta. No en minä, mutta mummopa pisti tilauksen menemään kun kerroin jutun eteenpäin!) Noi isot housut myös vauvalle! 

On kauhean vaikea sanoa mitä pienen lapsen päässä liikkuu ja millainen kuva tällä on "pikkuveljestä", josta puhutaan aina vain useammin. Kyselyihin tuleva isoveli vastaa nihkeästi ja kerhotädin udellessa onko kiva saada pikkuveli poika vastaa "Eii!" vekkuli ilme kasvoillaan, menee selän taakse piiloon ja that's it. Vauva kuitenkin eksyy usein lauseisiin: Onko nämä vauvan vai minun rattaat? Onko tuo minulle vai vauvalle? Oho, vauva liikkuu masussa... TAAS! Koska se tulee leikkimään? Ja viimeksi tänä aamuna Joko se tulee?

Poika on erinäisissä kerhoissa nähnyt viime aikoina kiitettävän kattauksen eri ikäisiä vauvoja ja aina välillä tulee tälle mainittua, että tuollainen pieni käärö se äitinkin masussa on. Pikkujätkän kiinnostus näihin lattialla tai sylissä köllötteleviin miniolentoihin tuntuu kuitenkin olevan pyöreä nolla niin kauan, kunhan välimatka pysyy kohtuullisena ja mikäli ei, on hyvä siirtyä vähän kauemmas.

Olen varma, että pikkujätkästä tulee hyvä isoveli. Mustasukkaisuudelta ja uhmakkaalta käytökseltä ei varmasti tulla välttymään tuon temperamentti-Heikin kanssa, joka on tottunut saamaan huomiota ja kaiken heti ja voipi olla, että toinen on ainakin alkuun apuna vähän liiaksikin asti... Poika on nyt parissa kuukaudessa ottanut taas niin ison harppauksen kasvussa sekä kehityksessä ja kirvoittanut muhun uskoa, että tämä kolmea vuotta lähestyvä ikäero on juuri passeli - siitä pirunmoisesti omasta tahdosta huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti