4.11.16

"Sitten kun se kolmas tulee"


Ekan raskauden aikana mietin jatkuvasti jo seuraavaa odotusta. Sitä miten tokalla kerralla tietää kaiken entuudestaan ja miten pienet vaatteet ja osa lastentarvikkeista jäävät jemmaan seuraavaa tulokasta varten. Tuskin olin saanut vauvaa syliini kun jo ajattelin, että ensi kerralla sitten kaikki menee paremmin. Mulle oli siis täysin selvää, ettei meidän lapsiluku jää yhteen ainokaiseen.

Tällä kertaa fiilis on toinen. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta tällä hetkellä ajatus on se, ettei lisää tule. Huh, mies riemuitsee tästä lauseesta. Niin mukavasti kuin tämä raskausaika on mennyt mietin miksi lähtisin tähän vielä uudestaan. Ekassa odotuksessa kaikki oli uutta ja ihmeellistä, tokassa homma on hoitunut tietynlaisella vatsan pohjaa kutkuttavalla rutiinilla, jossa on kuitenkin ollut eri tavalla tietoinen, että tästäkin toistaiseksi mahassa potkivasta vauvasta kasvaa isoveljensä tavoin lapsi, joka kaikkien hyvien puoliensa lisäksi muun muassa uhmaa, haastaa ja pistää vastaan. Joku, jolle mulla täytyy löytyä aina tarvittaessa aikaa ja joka mun täytyy kyetä vastuullisesti kasvattamaan. Niin onnellinen kuin olen elämäntilanteestani on äitiys kuitenkin paikoittain todella kuluttavaa, enkä oikeasti tiedä olisiko musta edes kolmen lapsen äidiksi.

On siis selvää, että vauvatarvikkeiden jäädessä tarpeettomaksi ne lähtevät suosiolla myyntiin, samoin pieneksi jääneet kuteet niitä muutamaa muistoboksiin jäävää lukuun ottamatta. Myös ehkäisyasiat kiinnostavat ihan uudella intensiteetillä, vaikka vielä ollaankin turvallisilla vesillä. Tällä hetkellä uskaltaisin väittää, että kaksi on meidän lapsilukumme - ainakin seuraavat 10 vuotta... Ehkä silloin elämä onkin täysin erilaista ja mielipiteet muuttuneet jo moneen kertaan.

Never say never, mutta tässä ollaan nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti