27.12.16

Elämäni maitobaarina


Pikkuveli on nyt päälle kuukauden ja koko tuo aika on menty täysimetyksellä. Esikoisen imetystaipaleen pohjalta en olisi uskonut tälläisen onnistuvan. Nyt tokalla kerralla kaikki on kuitenkin mennyt kuin itsestään - lapsi tarttui jo synnytyssalissa ruuanlähteeseensä kuin vanha tekijä ja siitä eteenpäin on menty periaatteella, että tissi isketään suuhun heti kun vauva näyttää sitä kaipaavan, oli se sitten vartin tai useamman tunnin välein.

Arjen kannalta lapsentahtisuus ei ole ollut aina helppoa, minityyppi kun syö usein ja toisinaan myös todella kauan. Yhtenä päivänä ehdin juuri kävellä kauppaan, kun nälkä yllätti ekan kerran ja jatkuva tankkaaminen on luonnollisesti vähentänyt esikoisen kanssa kaksistaan vietettyä aikaa huomattavasti mikä toisinaan aiheuttaa äidissä riittämättömyyden tunteita, samoin kuin hieman sotkuinen koti ja eineksiin turvautuminen. Imetys tuntuu melkein täyspäiväiseltä (ja öiseltä) työltä. Tiedossa kuitenkin on, ettei tämä vaihe kestä loputtomiin - päinvastoin. Aika menee siivillä.

Siinä missä ensimmäinen lapsi oli ensin osittaisimetyksellä ja myöhemmin täysin pullolla on hienoa päästä kokemaan tämäkin puoli. Toisaalta imetyksestä osaa olla stressaamatta, kun tietää, että aikuisten oikeasti myös korvikkeella on onnistunut kasvattamaan ihan kelpo kolmivuotiaan, joka ei liiemmin sairastele tai ole millekään allerginen. Silti aion panostaa, jotta meidän imetystaipaleesta tulisi onnistunut ja mahdollisimman pitkä. Liityinkin jo raskausaikana Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmään, jota kautta olenkin saanut kaiken imetystietoni ja tajunnut kuinka pihalla olin ekalla kerralla (tai suoraan sanoen täysin tietämätön kaikesta).

Tähän mennessä ahkera syöminen on kannattanut ja poika on kasvanut hienosti. Samalla oma itsevarmuus imettäjänä on lisääntynyt - näin tämän kuuluu mennä!

Aiheeseen liittyen on luvassa postaus imetysvaatteista kiitos Mammas.fi-verkkokaupan kanssa tehdyn yhteistyön, josta kuvissakin esiintyvä Mamaliciouksen paita on saatu.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kovin tutulta! Imetyksen tuki ry. ja nimenomaan sen fb-sivut olivat itsellenikin korvaamaton apu. Voi kun olisinkin tiennyt kaiken tämän jo esikoisen aikana! Lapsentahtinen imetys on ajoittain todella kuluttavaa, mutta vauva kasvaa kyllä niin äkkiä, että kohta tiheän imun kaudet ja jatkuva syöminen ovat vain kaukainen muisto. Se ei lohduta silloin, kun tilanne on niin sanotusti päällä, mutta... no, vuoden takaisia tapahtumia on jo nyt vaikea palauttaa mieleen.
    Tsemppiä imetysmaratoneille :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että olet päässyt nyt "nauttimaan" imetyksestä ja löytänyt kanavan saada tukea siihen. :) olen myös jälkikäteen vasta tajunnut miten vähän esikoisen synnytyksen jälkeen imetyksestä tiesin. Onneksi äiti ja mies kannustivat silloin ja alkuhankaluuksien jälkeen alkoi sujua. Netistä myös löytyi parhaiten tietoa. Toisen kanssa imetykessä oli heti sairaalasta alkaen enemmän varmuutta :) sinulla on kiva blogi!

    VastaaPoista