25.1.17

3v & 2kk


Iso J täytti tammikuun alussa kolme ja pikku J muutama päivä sitten kaksi kuukautta. Eilen oli vuorossa molempien neuvolakäynnit ja täytyy sanoa, että on mulla hienoja muksuja. Esikoinen teki kaikki neuvolatädin antamat tehtävät ilman ujostelua tai vaihtoehtoisesti uhmaa (huh, iso kivi vierähti tämän äidin sydämeltä!) saaden kehuja hyvästä puheestaan ja jutuistaan sekä yhteistyökykyisyydestään (mies naurahti kun luin tämän neuvolakortista). Meikäläinen katseli silmät pyöreinä kun poika mittojen ottamisen jälkeen nappasi vaatteet ja puki kaikki itse päälle. Ei sillä, kyllä mä tiedän että tämä osaa, mutta tällä kertaa löytyi se tahtokin mukaan! Pituutta jätkällä oli muutamaa senttiä päälle metri.

Pienempi mieskin oli ottanut kasvuspurtin, kun painoa oli tullut kuussa 1,2kg ja pituutta 4cm. Ei ihme, että monet vaatteet ovatkin jääneet pieniksi. Suun kautta otettavaa rotarokotetta tyyppi olisi syönyt enemmänkin kuin tarjolla oli. Tämänkin kohdalla kaikki oli kunnossa ja terkka sai sellaisia hymyjä että.

Siinä neuvolahuoneessa istuessa tuli taas mieleen kuinka nopeasti lapset kasvavat. Vaikka sen tietää ja vaikka sitä hokisi kuinka ei kohta enää meinaa muistaakkaan millaisia pienet ovat olleet kuukausi tai vuosi sitten. Haikeaksi vetää, vaikka arkeen mahtuu niitäkin päiviä, kun toivoisi jätkien jo kolkuttavan armeijan ovia, että itse saisi nukkua yönsä tai syödä ruokansa rauhassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti