18.1.17

Mä lähden Stadiin... Tai Vantaalle


Kello lähestyy ilta kuutta. Isoveikka hyppii seinille, vauva tankkaa yötä varten. Äiti kaipaa aikuista seuraa. Ovi käy ja Pitkäletti astuu sisään kauppakassien kanssa työvaatteissa lähdettyään aamulla viiden jälkeen liikkeelle.

Mä tahdon muuttaa. Nyt. Heti. Aloittaa uudet kuviot, uudenlaisen arjen. Arjen, jossa ehditään illalla käydä rauhassa kaupassa, ulkona tai jossain kylässä koko perheen voimin, kun iskä ehtii töistä ajoissa kotiin, eikä etäisyys olekaan päälle sataa kilometriä.

Siinä missä mies vietti esikoisen ollessa vauva viikot Helsingissä ollen vain viikonloppuna kotona, on tämä tilanne suorastaan mahtava. Silti miehen jatkuva Lahti-Helsinki -välin suhaamaan käy molempien voimille, sekä hiljalleen myös lompakolle, kun kohta pitäisi taas investoida uuteen autoon edellisen mittarilukemien noustessa pilviin. Mieluummin sitä maksaa muutaman satasen enemmän vuokraa, kun kuluttaa rahaa dieseliin menettäen tunteja joka päivä. Kolme vuotta nelostien kurvailua lienee ihan tarpeeksi.

Siispä tällä hetkellä meikäläisen aika kuluu asuntojen katseluun. Tällä kertaa ei peräännytä, vaan me ollaan aikuisten oikeasti etsimässä uutta kämppää. Edelleen aiotaan pysyä vuokralla, koska kummankaan energia ei riitä perehtymään "loppuelämän kodin" hakuun. Eikä tee myöskään yhtään hullumpaa kartuttaa tiliä vielä tovi. Toistaiseksi asuntohakukaavakkeet on täytetty kolmeen kohteeseen Vantaan puolella (pariin kolmioon ja neliöön) ja yhdestä rivariasunnosta Helsingissä odotetaan tietoja. Mikäli kämppää ei ole vuokrattu ennen lauantaita suunnataan tsekkaamaan sen tila ja sopivuus.

Mahassa tuntuu outo, positiivinen jännitys ja malttamattomuus. Vaikka ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella odottaa pääkaupunkiseudulla kuitenkin ihan uudenlainen arki, kun sosiaaliset verkostot (miehen kaveriporukka ja molempien perhettä) ovat laajemmat, tekemistä on enemmän ja tietysti se pääsyy eli miehen työmatka lyhenee huomattavasti ja saadaan nauttia tämän seurasta (tai vaihtoehtoisesti tapella väsyneenä hehe) astetta enemmän. Ja toisaalta on yleisesti tiedossa, ettei meikäläisen tuleva opiskelupaikka tule olemaan Lahdessa, joten parempi asettua aloilleen muualle.

Siirryttyäni pois vanhempien hoivista olen muuttanut yli kymmenen kertaa syystä tai toisesta. Joka kerta uusi asunto on löytynyt alle viikossa ollen täydellinen juuri siihen elämäntilanteeseen. Saa nähdä miten käy tällä kertaa, kun hakijoita on rutkasti enemmän ja omat kriteerit lapsiperheenä jossain määrin korkeammat kuin aiemmin. Pitäkää peukkuja!

Lahti on jees, mutta silti se pääkaupunkiseutu näyttää koko ajan valoisammalta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti