12.1.17

Symbioosi


Kuin koivu ja sieni vai miten se nyt meni. En osannut raskausaikana kuvitellakaan kuinka kiinni tulen olemaan uudessa pienessä. En, vaikka taustalla olikin yksi vauva-aika ja kolmivuotiaaksi kasvatettu ipana.

Pikkuveljen ja meikäläisen yhteiselo on ollut tähän asti enemmän kuin tiivistä. Pisin ero tämän puolentoista kuukauden aikana oli silloin, kun kävin suihkussa tai laittamassa auton lämmitykseen ja viemässä roskat. Esikoiseen aikana tässä kohtaa olin jo mm. shoppaillut yksin ristiäiskutsutarvikkeita, tavannut papin lapsen ollessa mummon hoivissa ja käynyt salilla.

Meidän pieni ei huoli tuttia, eikä pulloakaan ole tullut kokeiltua. Toisaalta mitä sinne pulloon laittaisi, kun en tällä tähänastisella harjoittelulla heru pumpulle ja täysimetys on toistaiseksi pyrkimyslistan kärkipäässä. Pikkumies tykkää hengata rinnalla sen verran tiheään, että poistuminen ilman ruokavarantoja on aika lailla mahdottomuus. Ja selvästi rinta on tälle paljon muutakin kuin ruuan lähde - luonnollisesti.

Symbioosimme lienee paljon voimakkaampi kuin sienellä koivulla. Useimmiten ei riitä, että ollaan vierekkäin, vaan syli on paras. Syönnin lisäksi siinä nukutaan vaikka koko päivä, vaikka muuten unet eivät maistuisi. Auta armias jos lasket "sikeässä unessa" olevan vauvan sohvalle. Monesti kuluu max viisi minuuttia ennen kuin ilmoille kaikuu "miksi sä mut tänne laitoit!" -rääkäisy.

Eniten symbioosimme haittaa mun ja esikoisen yhteistä aikaa. Pikkuveikan koisiessa lyhyitä torkkuja esimerkiksi sohvalla mietin tyhjennänkö astianpesukoneen, laitanko pyykit koneeseen vai leikinkö legoilla. Kantoreppu helpottaa kotitöiden osalta, mutta monesti sitä toivoisi arkena hetkiä, kun ehtisi kohdata isoveljen ihan rauhassa, ilman että vauva vaatii huomiota juuri kun Duplot on saatu lattialle. Riittämättömyys äitinä nostaakin monesti päätään...

Symbioosi ei tule kuitenkaan kestämään loputtomiin. Alkutaival on kulunut niin hullun nopeasti ja toisen samanlaisen mentyä on meillä taas erilainen, isompi vauva ja mahdolliset uudet haasteet kohdattavana. Päivä kerrallaan parhaansa tehden. Ja onhan se sylissä ja rinnalla oleva pieni jotain ihan parasta.

6 kommenttia:

  1. Auttaisiko herumiseen, jos imettäisi pari kertaa putkeen vain toisesta rinnasta ja sitten koittaisi lypsää oikein täyttä rintaa. Meillä ainakin lypsäminen onnistui parhaiten välittömästi imetyksen jälkeen, jolloin luonnollisen stimuluksen oksitosiini kai sitten vielä vaikuttaa. Myös lypsäminen imetyksen aikana voisi auttaa, mutta meidän sähköisellä pumpulla vauva olisi kyllä häiriintynyt melusta.

    VastaaPoista
  2. Ihana pikkuinen, ja ihana symbioosi <3 Vauva-aika on ihan parasta, vaikkakin ihanan raskasta ja kuluttavaa. Kiva lukea miten teillä menee kahden lapsen kanssa :)

    Herumiseen itsekin kokeilisin imetyksen ohella pumppaamista, näin sain itse esikoisen aikaan parhaiten herumaan.

    VastaaPoista