18.2.17

Kotihoidossa kasvanut


Yhdeksän kuukauden ikäisenä hoitoon vai kotona esikouluun asti? Vai kenties jotain siltä väliltä? Meidän 3-vuotias on pientä, vähän päälle kuukauden kestoista pätkää lukuun ottamatta saanut olla kotona. Vai voiko puhua saamisesta? Nythän tämä on jäänyt paitsi varhaiskasvatuksesta, ei ole oppinut olemaan ryhmässä, eikä saanut isoa joukkoa kavereita. Aina satunnaisesti tunnen syyllisyyttä omista valinnoistani ja mietin mitä lapseltani on jäänyt kokematta. Olenko pystynyt tarjoamaan tälle kehityksen kannalta vaadittavia virikkeitä? Olenko opettanut hänelle asioita, joita päivähoito tarjoaisi? Erityisesti pikkuveikan viedessä aikaa ja resursseja mietin olisiko lapseni parempi osa-aikaisena esimerkiksi päiväkodissa kuin kotona meidän kanssamme.

Samaan aikaan kuulee ja lukee juttuja päiväkotien resurssipulasta. Yhdellä aikuisella on liian monta lasta kontollaan, varsinaiselle pedagogiselle varhaiskasvatukselle ei ole aikaa, tapaturmia sattuu kun kaikkea ei pysty kontrolloimaan ja niin edelleen. Kärjistetyissä lehtijutuissa hoitajat toteavat, etteivät ikimaailmassa haluaisi omien lapsiensa viettävän suurinta osaa päivästään ympäristössä, jossa he itse työskentelevät.

3-vuotisneuvolassa poikaa kehuttiin yhteistyökykyiseksi nuoreksi mieheksi, jolla juttu luisti ja joka osasi hienosti kaiken vaadittavan ollen ikäistensä tasolla. Tämä handlaa numerot, suuren osan kirjaimista, tuntee maiden lippuja ja joukon erilaisia kasveja ja ison määrän lauluja Cheekistä Pienen pieneen veturiin ja niin edelleen. Avoimissa kerhoissa tämä ottaa muut huomioon, ei vie leluja käsistä, malttaa esimerkiksi hartaus- tai yhteisleikkihetkissä seurata ja olla mukana sekä luottaa muihin aikuisiin, kuten kerho-ohjaajiin ja kasvavassa määrin hakeutuu leikkimään muiden lasten kanssa, vaikka onkin pienempänä ollut vierastavaa ja ujoa sorttia.

Toisaalta mulla ei ole vertailupohjaa millainen poika meillä olisi mikäli tämä olisi ollut jatkuvasti hoidossa esimerkiksi vuosikkaasta alkaen. Olisiko tämä jossain määrin taitavampi, sosiaalisempi tai kyvykkääämpi? Ehkä sitä on turha miettiä. Olen tehnyt päätöksen hoitaa lasta kotona olosuhteiden ja esimerkiksi taloudellisen tilanteen sen mahdollistaessa ja sillä mennään.

Helsinkiin muuton myötä tarkoitus on kuitenkin ottaa selvää esimerkiksi erilaisista kerhovaihtoehdoista, joissa poika pääsisi touhuamaan ilman äidin ja veljen läsnäoloa samanikäisten lasten kanssa mahdollisesti syksystä eteenpäin. Katsotaan. Edelleen aiotaan kuitenkin käydä kaikille avoimissa muodoissa, kuten uuden kodin lähellä olevassa MLL:n perhekahvilassa ja mahdollisesti seurakunnan järjestämissä viikottaisissa kokoontumisissa, joissa lapsia on vauvasta isompaan. Ja toivottavasti uusi asuinympäristö tarjoaisi meille leikkikavereita ja äitiseuraa vanhojen kuvioiden jäädessä taakse.

8 kommenttia:

  1. En tiedä. En oikein pidä tästä vastakkainasettelusta. Aika harvat varmaan laittaisivat lapsiaan hoitoon ainakaan kovin varhain, jos olisi aito mahdollisuus olla kotona. Toisaalta kaikille vanhemmuus ei ole se elämän suola, vaikka se suurin tehtävistä onkin. Toiset kaipaavat jotain muutakin tarkoitusta elämään ja joillekin se tarkoitus on työ. Kivahan se on, että työ on mielekästä ja sitä haluaa tehdä. Musta tärkeämpää on se millainen vanhempi on silloin kun on lastensa kanssa. Henkisesti muualla vai aidosti läsnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen toinii tietysti niin kuin itselleen ja omaan elämäntilanteeseen parhaiten sopii, näinhän se menee. :) ja vikat lauseet on niin totta!

      Poista
  2. Ihanaa, että olet halunnut pitää lapsesi kotona. Koti on pienelle lapselle paras paikka. Kaikki äidit eivät edes halua olla kotona lastensa kanssa, vaan vievät päivähoitoon heti, kun se on mahdollista, olivatpa sitten töissä tai ei. Päiväkodin isoissa, levottomissa ryhmissä tulee rauhallisemmistakin lapsista ajan mittaan levottomia. Olen itse päiväkodissa töissä ja olen tämän nähnyt. Pienen lapsen pää ei sitä meteliä, kiirettä ja rauhattomuutta kestä, kun se ottaa aikuisellekin koville. Olen saanut itse hoitaa omat neljä lastani kotona ja nyt säälien katson niitä pieniä, jotka päivästä toiseen,aamusta iltaan ovat tämän kehutun varhaiskasvatuksen piirissä. Teet todella arvokasta työtä ja annat lapsellesi paljon enemmän kuin mitä päivähoito voi tarjota, nimittäin turvallisen ja rauhallisen kasvuympäristön.

    VastaaPoista
  3. Älä tunne syyllisyyttä. On hienoa, että löytyy vielä tuollaisia äitejä, jotka haluavat itse hoitaa lapsensa. Lapsesi vaikuttaa kaikin puolin hyvin kehittyneeltä ja normaalilta. Olisiko näin jos häntä olisi koko pienen ikänsä revitty aamuisin sängystä ja viety hoitoon, viettänyt koko päivän isossa metelöivässä lapsijoukossa, haettu iltapäivällä myöhään hoidosta, kiireellä kotiin, vanhemmat väsyneitä ...ehkä teillä olisi nyt hyvinkin rauhaton ja levoton lapsi! Päivähoidon merkitystä korostetaan aivan liikaa ja varsinkin ne, jotka eivät itse jaksa hoitaa lapsiaan kotona, vetoavat siihen, mitä kaikkea lapsi oppii päiväkodissa ja miten muka se on lapsen edun mukaista! Tätä mieltä olen minä, joka olen myös äiti, mummi ja sen lisäksi vielä päiväkodin täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Itsekin alaa opiskelleena tiedän tavoitteet, jotka esim. lastenohjaajille ja ltolle on asetettu ja arkea siihen kuvaan peilatessa monesti pohtii mistä muksu jää paitsi.

      Poista
  4. Miekään en tykkää tuosta vastakkainasettelusta. Jokainen tekee valinnan joka sille perheelle on sopiva ja elää sitten sen kanssa. Itse olen myös valinnut hoitaa lapsiani kotona. Meillä on viisi lasta (9, 8, 6, 4 ja 1 vuotiaat) ja kolme vanhinta ei ennen eskaria ainakaan ole päässeet nauttimaan varhaiskasvatuksesta. Kerhoissa, kahviloissa ollaan kyllä ahkerasti käyty ja neljä vuotiaasta ovat kahdesti viikossa olleet omillaan seurakunnan päiväkerhossa. Ja hyvin nuo on saaneet valmiudet koulumaailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, perheiden resurssit ovat erilaisia. Juurikin noita valmiuksia esim eskarin ja koulun kannalta on tullut mietittyä, tosin mikäli elämä menee kuten on suunniteltu ehtivät lapset kuitenkin päästä päivähoidon makuun ennen tuota ajankohtaa.

      Poista