17.3.17

Kantoreppukokeiluja


Kiitos pikkuveikan haasteelliseen luonteen ajankohtaiseksi tuli ottaa kantoreppu kunnolla käyttöön. Kaapista löytyi esikoiselle hankittu, joitakin kertoja käytetty Manduca, joka ei liiemmin enää sykähdyttänyt. Kantoreppu oli jäänyt aikoinaan pääsääntöisesti kaapin perukoille, sillä isoveikkaa ei oikeastaan tarvinnut kannella ja toisaalta reppu vs. rattaat -tilanteissa rattaat voittivat useasti tuntuen paremmalta vaihtoehdolta joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Kahden lapsen kanssa tilanteita, joissa toivoisi käsien olevan vapaana on kuitenkin usein - ja monesti niin, että kuopus kaipaa syliä juuri samalla hetkellä (tai siis lähes kaiken hereilläoloaikansa...) kun jotain pitäisi tehdää. Päällimmäinen syy miksi lähdin hakemaan Manducalle korvaaja oli olkahihnojen jatkuva valuminen. Ilmeisesti meikäläisellä on hieman liian olemattomat hartiat moisen käyttöön. Muutenkin koin Manducan jokseenkin hankalana ja sopimattomana. Toisaalta halusin myös päästä testaamaan muita vaihtoehtoja ja myönnettäköön, että ulkonäollisetkin seikat painoivat vaakakupissa jonkin verran.

Olin nimittäin ohimennen ihastunut Tula Ihmeeseen Paapiin ihanalla mustavalkoisella kuosilla. Kyseessä on malli, jota Ipanainen myy yksinoikeudella ja kyseisiä kantoreppuja on valmistettu rajoitettu erä. Olin myös monessa nettikeskustelussa havainnut, että Tula ylipäätään olisi Manducaa kapeampi ja täten istuisi paremmin myös mulle, mikä pitikin paikkaansa. Siispä viime viikonloppuna suunnattiin Ipanaisen myymälään testailemaan ja saamaan vähän kanto-opastusta.

Pidin itseäni täysin kantoreppuamatöörinä, mutta Manducaan aiemmin koskeneena huomasinkin, että meininki on Tulassakin aika lailla sama, joskin jollain tapaa yksinkertaisempi - vyöosa kiinni, lapsi kyytiin, reppu ylös ja varmistusnipsut yläkautta kiinni. Meidän kohdalla pojan koko aiheutti kuitenkin mietittävää - tyyppi on juuri välivaiheessa, jossa Tulaan kuuluva vauvatuki tuntuu kokonaisuutena turhalta, mutta pikkumies on aavistuksen pieni asettumaan reppuun hyvin. Kotona ollaan kuitenkin testailtu monia variaatioita ja parhaimmaksi on kaikesta huolimatta muodostunut Tulan käyttö täysin ilman vauvatukea (vaikka se alimmassa kuvassa onkin). Liekö poika jo venähtänyt ratkaisevat millit hankinnan ja kunnon testauksen välillä.

Ipanaisesta saatiin kattava ohjaus ja hyviä vinkkejä kantorepun hankintaan ja käyttöön liittyen. Meikäläisen yllätti täysin Tulan keveys ja helppous - ja myönnettäköön, että Paapiin kuosi oli livenä vielä kauniimpi kuin kuvissa ja juuri omaan tyyliin sopiva. Kuten jo Instagramin puolella aiemmin kirjoitin, toivon Tulasta muodostuvan meidän arjen apuri, vaikka esimerkiksi kotoa poistuminen ilman rattaita vauva kantorepussa vaatii hieman totuttelua. Erityisesti kevään lämmetessä on kuitenkin varmasti mukava päästä liikkumaan maastoihin ja eteen tulee tilanteita, joissa ihmisiä on reilusti ja kiesit vaan tiellä. Käyttökokemuksia ja hetkistä, joissa kantoreppu voittaa rattaat 6-0 kirjoittelen enemmän myöhemmin keväällä.

*Yhteistyössä Ipanainen.fi, Tula saatu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti