4.3.17

Kortiton äiti


Siinä missä toinen pakkaa lapsensa farmarin takapenkille pistää toinen vauvan koppaan ja isoveikan joko kävelemään, seisomalaudalle tai tuplien kyytiin. Tällä kertaa kyse on ajokortittomasta mutsista, kuten meikäläinen. Kun mietittiin esimerkiksi tuplien tarvetta, oli selvää ettei ilman pärjätä. Muutenkin vaunut näyttelevät meillä suurta osaa, vaikka hoidetaankin monet kauempaa tapahtuvat asioinnit monesti autolla koko perheen voimin. Pakostikin vastaan tulee tilanteita, joissa olen liikkeellä kaksin lasten kanssa ja vaikka isompi ihan reipas onkin on tuplien tuoma turva tarpeellinen - sieltä löytyy paikka, mikäli uni yllättää tai uhma iskee. Ja silloin kun määränpäässä on oltava tiettyyn kellonaikaan on paljon helpompi kaikkien kannalta laittaa pojat kyytiin ja pistää menoksi.

Kortittomuus ei muutenkaan ole aina herkkua. Erityisesti sään ollessa kehno sitä toivoisi vaan voivansa pakata muksut autoon ja lähteä liikkeelle. Jotkut tapahtumat ja paikat jäävät puhtaasti sen takia välistä, että julkisilla suhiminen ei vaan innosta. Toisaalta mä olen kotoisin paikkakunnalta, jossa julkinen liikenne on suht olematonta, joten voisin sanoa olevani vielä opetteluvaiheessa asian suhteen, vaikka Lahdessa bussit kulkivatkin ihan tehokkaasti.

Tähän asti apua on löytynyt mikäli tarvetta autokyydille on ollut miehen työaikana ja jatkossakin hädän tullen kyytejä on kyllä tarjolla kiitos meidän loistavan turvaverkon. Esimerkiksi anopin varastosta löytyy niin telakka turvakaukalolle kuin istuin isommalle, samoin omilta vanhemmiltani löytyy turvaistuin isoveikalle.

Tällä hetkellä mulla ei siis ole hirveää hinkua kortin hankintaan. Kustannukset, opettelun vaatima aika ja ylipäätään koko ajatus auton ratissa olemisesta Helsingin liikenteessä ei houkuta. Ei, vaikka moni asia varmasti helpottuisi ja uusia mahdollisuuksia avautuisi. Toisaalta taloudellisista syistä kahden auton pitäminen ei olisi meidän kohdalla järkevää, joten edelleen menemiseen vaikuttaisivat miehen työajat kuten tähänkin asti. Yksi perhevolkkari riittänee (ja syö riittävästi rahaa). Toistaiseksi mun menopeleihini kuuluvat siis pelkästään lastenrattaat.

Muita ajokortittomia useamman lapsen vanhempia? Tuleeko eteen usein tilanteita, joissa toivoisi kortin omistavansa?

Kuvissa näkyvät vaaleat Petite Chérie Heritage -yhditelmävaunut ja vaunuverho peräisin yhteistyöstä Jollyroomin kanssa. Jollyroomista löydät myös muita yhdistelmävaunuja (vaikkapa avuksi autottomaan elämään) ja samasta mestasta ostettiin myös meidän tuplat, joista kirjoittelen arvostelua ihan lähiaikoina! Heritagejen arvostelun löydät täältä.

3 kommenttia:

  1. Minä hankin kortin vasta esikoisen synnyttyä. Asumme lähellä Helsingin keskustaa loistavien liikenneyhteyksien varrella ja meillä on vain yksi auto (eikä koskaan tule olemaan kahta). Vauva-aikoina tykkäsin paljon enemmän kulkea julkisilla ja pääosin vieläkin. MUTTA nyt kun esikoinen on 8v, se, että meillä molemmilla on kortti, on käytännössä välttämätöntä arjen sujumisen kannalta. Esikoisella on 2x/vko harrastus, jonne menisi julkisilla 45min, autolla 15-20min. Kun on vielä pieni 2-vuotias kotona, niin en voisi kuvitella olevani (tai että mieheni olisi) käytännössä koko illan poissa esikoisen harrastuksen takia, ja se olisi myös esikoiselle raskasta. Sitäpaitsi molemmilla voi olla työjuttuja myöhään, ja jos vain toinen voisi viedä lasta harrastukseen, niin se olisi hankalaa työnsä kannalta.
    Samoin omaan harrastukseeni voin mennä hyvällä omallatunnolla, kun matkat ovat ajallisesti kohtuullisia. Lisäksi nyt kun olen ajellut niin olen huomannut että on hieman rasittavaa olla kuskina vastuussa kartoista ja reiteistä - niinpä en halua että mies joutuu aina hoitamaan sen yhteisillä matkoilla.
    Suosittelen siis harkitsemaan kortin hankkimista, vaikka se ei vielä olisikaan tarpeellista. Toki kaikki lapset eivät harrasta, mutta siihen kannattaa varautua, että lapsen harrastusta ei välttämättä voi valita niin, että treenit olisivat kävelymatkan päässä (me yritimme).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on varmasti totta, että poikien kasvaessa tilanne voi muuttua, samoin kun itse suuntaan opiskelemaan/töihin.Julkisissa kieltämättä on huonona puolena nuo pysähtelyt ja reittivalinnat. Meiltäkin bussimatka esim keskustaan kestää 40min, autolla melkein puolet vähemmän.

      Poista
  2. Aika pitkälti auton tarve varmaan riippuu siitä, missä asuu. Toisaalla on hyvät liikenneyhteydet, toisaalla ei. 10 kilometrin matkaa on harmi tehdä tuntia (tämä tosiaan pk-seudulla täysin mahdollinen skenaario), kun autolla se menisi siinä 10-15 minuutissa ;)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista