20.6.17

Tula - Arjen pelastaja (ja muita uutisia)


Kuka muistaa meidän keväisen visiitin Ipanaiselle? Haettiin tuolloin meille vauvakokoinen Tula astetta vaativamman pikkuveikan kantovälineeksi. Lupailin palata asiaan kokemusten merkeissä ja tässä niitä vihdoin tulee!

No, ilman Tulaa ei olisi pärjätty. Oikeesti. Ensimmäiset kaksi viikkoa kantoreppu lojui pinnasängyssä  (joka ei ole liiemmin käytössä, heh) ja käytin päivistäni vähintään puolet kitisevän vauvan sylittelyyn, mutta rohkaistuttuani kokeilemaan reppua kunnolla on kapine ollut päivittäisessä käytössä ja niin vauvan kuin äidinkin mieleen. Tula mahdollisti sen, ettei Lapsimessuille tarvinnut ottaa rattaita ja paristi pyörähdettyämme Helsingin keskustassa on matkassa ollut vain kantoreppu, josta nyt jo seitsenkuinen minityyppi tykkää ihmetellä maailmaa. Ennen kaikkea Tula on pelastanut arkiset hommat. Kiitos kantorepun pystyy siivoamaan ja laittamaan ruokaa, vaikka vauva ei viihtyisikään lattialla sillä aikaa. Myös vaikeat nukutukset ovat hoituneet kätevästi vain laittamalla tyyppi kyytiin ja kävelemällä ympäriinsä (tai vielä haastavammat tanssimalla ja laulamalla samalla...).

Tulan istuvuus niin vauvalle kuin kantajalle on erinomainen - sen huomannee siitä, että poika nauttii kyydissä olosta ja äidin hartiat ja alaselkä eivät ole moksiskaan, vaikka takana olisi ollut kaksi pitkää messupäivää tai ravailua ympäri keskustaa. Vaikka meillä ennen ollut Manduca on yhtä lailla ergonominen kantoväline, olen iloinen että tehtiin vaihto, sillä Tula istuu meikäläisen kapeille hartioille paljon paremmin ja kantomukavuus on huomattavasti korkeampi.

Voisin suositella Tulaa kaikille - etenkin niille, joiden vauvat eivät ole ihan niitä jatkuvasti leppoisasti möllötteleviä minityyppejä, vaikka vahvasti siihen suuntaan meilläkin on menty pikkuveikan kasvun myötä.

*yhteistyössä Ipanainen

Samalla mulla on muitakin uutisia. Tämä tulee olemaan blogini viimeinen postaus. Huh. Kuvaamista ja kirjoittamista en tule lopettamaan, mutta se missä muodossa ja milloin homma jatkuu on kysymysmerkki. Tällä hetkellä tuntuu, että arki vie kaikki mehut, eikä tämä blogi aiheineen tunnu enää inspiroivalta. Blogi tulee olemaan esillä jonkin aikaa, mutta katoaa sitten yksityiseksi luettavakseni ja muistoksi. Kiitos kaikille lukijoilleni sekä yhteistyökumppaneille ja toivottavasti seuraatte meidän matkaa esimerkiksi Instagramin kautta (@2rumaajaparikaunista). Tällä viikolla päivittelen myös Lumoblogien instaa, joten tsekatkaahan sekin! Kiitos.

1 kommentti:

  1. Itsellä ihan samat fiilikset repun suhteen. Meille kotiutui Manduca, joka on nykyään myös lähes päivittäisessä käytössä.
    Harmi että blogisi loppuu, mutta ihan ymmärrättävät syyt:) Aurinkoista kesän jatkoa!

    VastaaPoista